Avannepotilaan ohjauksessa korostuu voimavaraistuminen

Avannepotilas tarvitsee hoitohenkilökunnalta tietoa ja tukea pystyäkseen sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Turussa kokeillaan voimavaraistumista tukevaa potilasohjausta.

Potilaan ohjaaminen on oleellinen osa hyvää hoitoa. Potilaan oma rooli on keskeinen tiedon etsijänä, käsittelijänä ja tiedon varassa itseään hoitoa toteuttavana henkilönä. (Hupli 2004.) Potilasohjauksen tavoitteena on edistää potilaan tiedonsaantia ja tukea häntä oman terveytensä, siihen liittyvien ongelmien sekä hoidon hallinnassa. Onnistuneella ohjauksella voidaan lisätä potilaan edellytyksiä vaikuttaa omaan elämäänsä, osallistua omaan hoitoonsa ja hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. (Hupli 2004; Johansson 2006.) 
Potilas, joka on tulossa tai on jo ollut avanneleikkauksessa, tarvitsee hoitohenkilökunnalta tietoa ja tukea pystyäkseen sopeutumaan uuteen tilanteeseen (Metcalf 1999). Leikkaus aiheuttaa merkittäviä muutoksia potilaan elämässä (Tiirinen 2006) ja ohjauksen avulla on mahdollista tukea potilasta hänen terveydentilansa muutoksessa ja elämänhallintansa saavuttamisessa (Leino-Kilpi ym. 1999).
Aikaisempien tutkimusten mukaan potilasohjauksen onnistuminen ei ole ongelmatonta (Hupli 2004; Kääriäinen ym. 2005). Kehitettäviä asioita ovat erityisesti ohjauksen systematisointi, potilaiden ohjaustatarpeiden tarkempi kartoittaminen, ohjausmenetelmien monipuolistaminen, ohjaustilanteiden suunnittelu sekä kirjallisten ohjeiden sisällön ajankohtaistaminen ja monipuolistaminen (Johansson ym. 2001, Johansson 2006). 
Sairaanhoitajan ja potilaan välisessä ohjaustilanteessa on usein tyypillistä, että sairaanhoitaja ottaa aloitteen käsiinsä (Kettunen 2001). Sairaanhoitajat voivat tehdä potilaan hoitoa koskevia päätöksiä sen mukaan, minkä he uskovat ja luulevat olevan potilaan kannalta parasta ja mitä he luulevat potilaan haluavan (Cahill 1999). Voimavaraistumista tukevan ohjauksen tavoitteena on potilaan ohjaaminen ja tukeminen hänen omista lähtökohdistaan niin, että potilas itse kykenee tekemään omaa terveyttään koskevia päätöksiä (Peters 2000, Johansson 2006). 
Voimavaraistumista tukevan potilasohjauksen ideana on, että se ei ole vain fakta-asioiden esittämistä, vaan ohjauksen myötä potilaan kokema hallinnan tunne (voimavaraistuminen) voi kehittyä ja hänen mahdollisuutensa vaikuttaa omaan hoitoonsa lisääntyy (mm. Teasdale 1998). Mielle- tai käsitekarttamenetelmän käyttö ohjauksessa perustuu siihen, että sen avulla pystytään tieto selkeästi jäsentämään (ks. esim. Nesbit & Adesope 2006, Novak 2002). Miellekartasta on mahdollista havainnoida potilaan olemassa oleva tieto, lisätiedon odotukset ja tarpeet sekä ohjauksessa käsitellyt asiat (Johansson 2006.)

Kehittämishankkeen  tavoite ja toteutus
Hankkeen tavoitteena on kehittää avanneleikkauspotilaiden polikliinisia ohjauskäytänteitä TYKSin kirurgian ja naistentautien klinikoissa. Tarkoituksena on systematisoida avanneleikkauspotilaan ohjausta. Osatehtävinä hankkeessa ovat: 1) kouluttaa hoitohenkilökunta toteuttamaan avanneleikkauspotilaiden voimavaraistumista tukevaa ohjausta, 2) kouluttaa hoitohenkilökunta käyttämään käsitekarttamenetelmää ohjauksessa, 3) kehittää sisällöllisesti avanneleikkauspotilaiden polikliinista voimavaraistumista tukevaa ohjausta ja 4) arvioida tämän polikliinisen voimavaraistumista tukevan ohjauksen soveltuvuus ja tuloksellisuus.
TYKSin kirurgian- ja naistentautien klinikoissa työskentelee osaavia ja kokeneita avannesairaanhoitajia, joiden polikliinisilla vastaanotoilla käyvät kaikki Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin avanneleikkauspotilaat, lapsipotilaita lukuun ottamatta. Ohjauskäytänteet ovat sairaanhoitopiirin alueella epäyhtenäiset, eikä leikkausta edeltävää polikliinista ohjausta hoitajavastaanotolla ole järjestetty ollenkaan. Avannesairaanhoitajat ovat olleet alusta asti aktiivisesti mukana tämän hankkeen suunnittelussa.

Ensimmäinen vaihe (osatehtävät 1 ja 2)
Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa keväällä 2007 kehitettiin asiantuntijaryhmässä uusi toimintamalli avannepotilaan ohjaukseen. Tässä vaiheessa TtT Kirsi Johansson koulutti myös avannesairaanhoitajat toteuttamaan potilaan voimavaraistumista tukevaa ohjausta. Sisällöllisesti tämä ohjaus käsittää bio-fysiologisen, toiminnallisen, kokemuksellisen, sosiaalisyhteisöllisen, eettisen ja taloudellisen ulottuvuuden (kts. Leino-Kilpi ym. 1999, Johansson ym. 2001, Johansson 2006) ja sitä toteutetaan miellekarttamenetelmällä (Johansson 2006). 
Ohjaustilanteessa on oleellista, että potilas tuo esille sen, mitä hän tietää, mitä hän ei tiedä sekä mitä hän kokee tärkeänä tietää avanneleikkauksestaan, avanteen hoidostaan ja näihin liittyvistä asioista. Tarkoituksena on, että potilas saa varmuuden omasta tietämyksestään ja osaamisestaan sekä saa apua epäselvien asioiden käsittelyyn.

Toinen vaihe (osatehtävä 3)
Toisessa vaiheessa syksyllä 2007 avanneleikattujen polikliinisen ohjauksen sisältöjä kehitettiin ja systematisoitiin. Toiminta tuotti yhteiset avanneleikkaukseen liittyvät ohjaussisällöt, joita käsitellään ohjaustilanteessa kunkin potilaan senhetkisen tietämyksen ja tarpeiden mukaan. Lisäksi kirjalliset potilasohjeet ajan tasaistetaan ja siirretään Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin ohjepankkiin, josta ne ovat kaikkien luettavissa. Avannepoliklinikkatoiminnasta on tuotettu myös esite, joka sisältää avannepoliklinikan toiminta-ajatuksen ja yhteystiedot. Esitettä jaetaan potilaille ja sidosryhmille, jotka työskentelevät avannepotilaiden kanssa. 
Syyskuussa 2007 avannepoliklinikkatoiminta käynnistyi uudella toimintamallilla. Elektiiviset potilaat käyvät kerran preoperatiivisessa ohjauksessa ja kaksi kertaa postoperatiivisesti (noin yhden kuukauden ja kuuden kuukauden kuluttua leikkauksesta). Päivystyspotilaat tapaavat avannehoitajan kahdesti leikkauksen jälkeen ja tarvittaessa useamminkin. Potilasvastaanoton lisäksi avannehoitajien vastaanottopäivät sisältävät muun muassa puhelinneuvontaa ja vuodeosastojen sekä muiden sidosryhmien konsultaatiota.

Kolmas vaihe (osatehtävä 4) 
Kolmannessa vaiheessa arvioidaan, miten avanneleikkauspotilaat ja avannesairaanhoitajat ovat kokeneet voimavaraistumista tukevan ohjauksen toteutumisen. Aineisto kerätään kahdessa osassa: 1) Avanneleikkauspotilaiden teemahaastattelut analyyseineen syksyn 2007 ja kevään 2008 aikana sekä 2) avannesairaanhoitajien syksyn 2007 ja kevään 2008 aikana täyttämät ohjauksen ja konsultaatioiden seurantalomakkeet, jotka analysoidaan kevään 2008 aikana.

Toteutuksen ennakointi ja kokemukset 
Potilasohjauksen kehittäminen on osa terveydenhuoltoa. Elämme ajassa jossa potilasohjauksen merkitys ja potilaan vastuu hoidostaan on entisestään kasvanut hoitoaikojen lyhentyessä. Potilasohjauksessa on merkityksellistä potilaan ja hoitohenkilöstön vuorovaikutus ohjaustilanteessa. Tärkeäkään tieto ei välttämättä saavuta potilasta, mikäli sitä ei ole esitetty hänelle ymmärrettävästi, ja hänelle sopivalla tavalla. Itse ohjaustilanne tulisi olla huolellisesti suunniteltu ja ohjauksen tulisi olla tavoitteellista. 
Miellekarttamenetelmän käyttäminen auttaa sekä potilasta että hoitajaa jäsentämään ohjauksen kokonaisuutta. Potilas saa kokonaiskuvan omaan terveydentilaansa ja sen hoitoon liittyvistä asioista. Lisäksi hoitajan oman työ ja potilaan kokonaishoidon laajuus tulee ohjaussisältöjen avulla näkyväksi. Miellekartan avulla ohjauksen kehittäminen helpottuu, kun potilaiden ohjaustarpeet hoitoprosessin eri vaiheissa konkretisoituvat. Yhteistyöllä ohjausta toteuttavien osapuolten välillä voidaan potilaan ohjausta hoitopolun eri vaiheissa optimoida. Tässä hankkeessa miellekartta annetaan potilaalle mukaan vuodeosastolle, jossa sairaanhoitajien on mahdollista jatkaa potilaan ohjausta mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla.
Kehittämishankeen toteuttaminen tarkoittaa hoitotyön näkyväksi tekemistä, sen jäsentämistä ja käsitteellistämistä sekä tutkitun tiedon integrointia käytäntöön yhteisten keskustelujen ja toiminnan avulla. Hankkeen tuloksena avanneleikkauspotilaiden hoidon laatu paranee ja polikliininen ohjaus systematisoituu sekä monipuolistuu. Tällä hetkellä ollaan siirtymässä kehittämishankkeen kolmanteen vaiheeseen.

Sini Eloranta 
sairaanhoitaja, terveystieteiden maisteri, kliinisen hoitotyön asiantuntija 
TYKS,kirurgian klinikka 
sinelo@utu.fi

Mervi Vähätalo, 
sairaanhoitaja, terveystieteiden maisteri,  vs. kliinisen hoitotyön asiantuntija 
TYKS, kirurgian klinikka 
mervi.vahatalo@tyks.fi

Kirsi Johansson 
erikoissairaanhoitaja, terveystieteiden tohtori, koordinaattori Hoitotieteen valtakunnallinen tutkijakoulu 
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos 
kirsi.johansson@utu.fi


TIIVISTELMÄ

Voimavaraistumista tukeva avannepotilaan ohjaus Turun yliopistollisessa keskussairaalassa
Turun yliopistollisen keskussairaalan (TYKS) kirurgian klinikassa on käynnistynyt vuonna 2007 avannepotilaiden polikliinisen hoitotyön ja ohjauksen kehittämishanke, jonka tarkoituksena on systematisoida avanneleikatun potilaan ohjausta. Hanke toteutetaan TYKS:n kirurgian ja naistentautien klinikan hoitohenkilöstön, Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen ja Turun ammattikorkeakoulun yhteistyönä. Hanke ajoittuu vuosille 2007-2008. Sen lähtökohtana on voimavaraistumista tukeva potilasohjaus.

Kirjoittaja: Sini Eloranta, Mervi Vähätalo, Kirsi Johansson